11.12.2013

Hobitin jälkitunnelmissa II

ae7421dc61e311e3aa7112affcff9389_8

Päätettiin J:n kanssa jo viime vuonna heti ekan Hobitin yönäytöksen jälkeen, että tänä vuonna on pakko päästä yönäytökseen kans. Odotukset oli eilen aika korkealla, vaikka vähän hirvittikin, miten jaksettaisiin valvoa, kun oltiin herätty Sennin kanssa eläinlääkäriin jo ennen kuutta aamulla. 

Viime vuoden leffan jälkeen hankin itselleni vihdoin Hobitin kirjanakin, joten tavallaan pelotti nähdä toinen osa leffasta. Ensimmäinen osa oli vielä suhteellisen uskollinen kirjalle, mutta tässä toisessa otettiinkin sitten roimasti enemmän taiteellisia vapauksia, kun mukaan oli esimerkiksi lisätty hahmoja, joita ei Hobitissa oikeasti nähdä, eikä esimerkiksi Taurielia mainita Tolkienin kirjoissa lainkaan. Koska tiesin kuitenkin jo etukäteen, että suuria muutoksia olisi tiedossa, otin heti alkuun sen asenteen, että katson leffan leffana ja "unohdan" kirjan. 



SEURAAVA TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Kokonaisuudessaan tykkäsin leffasta todella paljon, jopa enemmän, kuin ensimmäisestä osasta. Kohtauksissa ei ollut väkisin venyttämisen makua ja tarina kulki eteenpäin mukavaa tahtia. Moneen hahmoon, etenkin kääpiöihin, sai enemmän otetta tässä osassa, ja suurin osa lisätyistä ja muutetuistakin kohtauksista oli tarinaan sopivia ja syvensivät tiettyjä juttuja entisestään niin Hobitin kuin TSH-trilogiankin kannalta. Pääpiirteittäin olin erittäin tyytyväinen, vaikka pari juttua jäi kaihertamaan.

- Legolas Esgarothissa. Legolasiahan ei kirjassa itsessään edes näy. Mulle lempihahmoni lisääminen leffaan sopi kuitenkin, vaikka alkuun jännitinkin sitä, miten homma toteutettaisiin. Pelotti etenkin puheet Legolasin ja Taurielin välisestä rakkaustarinasta. Taistelukohtaus Bolgin kanssa oli loppujen lopuksi ainoa juttu, mikä jäi pahemmin häiritsemään, sillä se ei tuntunut musta ollenkaan haltian tai etenkään Legolasin luonteelle "sopivalta". Taurielin ja Legolasin suhde ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut niin läheinen, että se olisi päässyt häiritsemään. 

- Kilin ja Taurielin rakkaus. Vaikka se söpöä olikin, se ei tuntunut uskottavalta etenkään siihen nähden, mitä mieltä haltiat ja kääpiötä ovat olleet toisistaan ja miten nopeasti rakkaudesta alettiin puhua. Oon kuitenkin valmis katsomaan tarinan loppuun saakka, ennen kuin päätän lopullisen kantani siitä, onko tämä suhde mielestäni kuumaa kamaa vai olisiko se pitänyt jättää pois. Toisaalta ymmärrän, että romantiikan lisääminen mukaan on ihan kaupallinen veto.

- Vuoren sisäiset tapahtumat jäivät osittain sekaviksi ja vähän hätiköidyn oloisiksi, mutta ehkäpä niitäkin syvennetään kolmannessa osassa.

Parhaimmiksi paloiksi nimeäisin tässä leffassa ehdottomasti Azogin ja Noidan keskustelut Dol Guldurissa, Smaugin äänen ja Synkmetsän tapahtumat.

JUONIPALJASTUKSET PÄÄTTYVÄT

Häiritsevistä jutuista huolimatta siis ehdottomasti yksi tämän vuoden suosikeistani. Pitänee kuitenkin käydä katsomassa pian uudelleen hieman virkeämpänä, jotta tajuaisin pienetkin vivahteet paremmin. Nyt meinasi tosiaan vähän keskittyminen välillä herpaantua, kun edellisenkin yön unet jäivät lyhyiksi.

Joko muut on nähneet tämän? Mitä piditte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.