5.7.2013

Päätöksiä, päätöksiä

Mä olen aina tiennyt, että haluan olla toimittaja. Ihan ala-asteelta saakka. Ja näitä töitä pari vuotta keikkamuotoisena ja friikkuna tehtyäni mun on on pakko todeta muutamia juttuja. Ensinnäkin se, että olen parhaimmillani kokopäiväisenä toimittajana osana toimitusta. Toiseksi se, että tällä hetkellä etenkin täällä Pohjois-Suomessa on vähän töitä ja liikaa tekijöitä. Kolmas juttu on se, että mun elämäntilanne tällä hetkellä on sellainen, että kovin kauas Oulusta en ole valmis lähtemään töihin, sillä mun koko elämä on täällä, enkä halua muuttaa.

IMG_0001

No mitäs tässä nyt sitten tehdään? Kerroinkin tuossa jossain vaiheessa keväämmällä, että olin taas hakenut opiskelemaan. Muutama päivä sitten sain tiedon, että olin päässyt OAMKiin opiskelemaan liiketaloutta. Pari päivää panikoin siitä, haluanko todella palata koulun penkille, oonko ihan luuseri, jos vaihdan alaa, entä jos sitä, entä jos tätä. Mutta sitten mä tein päätöksen. Mä en menetä mitään sillä, että opiskelen lisää. Voin edelleen tehdä samaan malliin keikkahommia, joita oon tehnyt nytkin parin vuoden ajan, ja samalla opiskella lisää. Voin samalla edelleen hakea toimittajan töitä. Jos sattuu niin hyvin, että saan paikan, voin jättää toisen tutkinnon kesken. Jos en saa, saan tutkinnon, jolla voin hakea töitä paljon laajemmalta alalta, kuin printtimedian alueelta.

Mä olen kuitenkin siinä mielessä vielä nuori, että moni mun ikäinen on hankkimassa vasta ensimmäistä kolmannen asteen tutkintoaan, mä aloitan toista. Mä voin myös hyväksilukea jonkun verran kursseja edellisestä tutkinnostani, mikä lyhentää opiskeluaikaa. Mä pärjään taloudellisesti, eikä mun tartte ottaa lisää lainaa. Mun ei tartte muuttaa mihinkään. Mulla tulee vaan olemaan muutakin tekemistä kuin kotona hengailu keikkahommien lisäksi. Eli mun tilanne toisen tutkinnon opiskeluun on oikein hyvä. Paremmin se nyt onnistuu, kuin vaikka sitten, kun mulla on lapsia.

Eli tämä tyttö siis palaa koulun penkille 20.8., enkä suostu ollenkaan ahdistumaan tästä päätöksestä enempää.

16 kommenttia:

  1. Noi valinnat on elämässä vaikeita, mutta sanomalla "kyllä" harvoin häviää mitään. Kuulostaa hyvältä ! Onnea opiskelupaikasta ja tsemppiä kouluun!!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ja joo, tosiaan mun ei tartte luopua yhtään mistään ton koulun takia, toimittajan töitäkin saan tehdä samaan tahtiin kuin ennenkin, lei ei tässä häviä :)

      Poista
  2. Onnittelut opiskelupaikasta :) Mie hain kans liiketaloutta lukemaan amk:hon ja sainkin kutsun pääsykokeisiin, mutta se sitten kaatu siihen kun en saanu itteeni lukemaan sitä pääsykoemateriaalia, niin en sitten kokeeseenkaan suunnannut.

    Niin ja uusimmassa Forumissa sun juttu oli kyllä ihan loistava. Satuttiin nimittäin miettimään just ennen ku luin sen, ni mun vanhempien kanssa kuinka nykyään lapset jo vaatii niin paljon teknologiaa. Melkein jo synnytyslaitokselta lähtiessä pitäs olla oma tietokone ja kännykkä. Toista se oli silloo ku ite ollu laps. Tietokone tuli taloon kun olin ysillä ja ekan kännykän sain rippilahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kiva kuulla, että tykkäsit kolumnista :)

      Poista
    2. Minäkin luin tuon kolumnin, ja tykkäsin! Ja mietin, että pitäisikö ihan yrittää olla joku päivä käyttämättä mitään elektroniikkaa. Meillä kotona on kyllä ollut tietokone jo kauan, ja ensimmäisen puhelimen sain viidennellä luokalla, kai niihin on "kasvanut" kiinni jo.

      Poista
    3. Kiva kuulla, että sinäkin oot tykännyt :) Itse ajattelin olla viikonlopun ilman elektroniikkaa, kun lähdetään mökkeilemään Hailuotoon. Tai ainakin yritän! :D

      Poista
  3. Ihan suoraan sanottuna, kuulostaa todella omituiselta että 20+ ikäinen edes miettii että onko luuseri jos heittäytyy opiskelemaan uutta alaa, kun täällä ruudun päässä on 36-vuotias joka nyt suorittaa ensimmäistä alempaa korkeakoulututkintoaan eikä ole hetkeäkään miettinyt olisiko liian vanha opintojen tielle, vaan päinvastoin ajattelee elämän olevan mitä suurimmilta osin mallillaan kehittää itseään ja tehdä jotain aivan uutta, vaikka (ja juuri siksi) se avaa tulevaisuudessa aivan uusia mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, varmasti kuulostaa omituiselta, mutta ei tää mun panikointi muutenkaan sieltä rationaalisimmasta päästä ollut. Kyse on enimmäkseen siitä, että mun piti tietyllä tavalla tehdä itselle selväksi se, että en ole epäonnistunut vaikka se ala, josta oon aina haaveillut, ei sittenkään välttämättä ole se, jolla tuun työskentelemään. Tunnetason juttuja siis :)

      Poista
  4. Fiksu päätös, eikä ole ollenkaan luuseria aloittaa uuden alan opintoja tilanteessa, jossa nyt olet. :) Sitä paitsi uskoisin, että harvalle riittää nykypäivänä yhden tutkinnon suorittaminen. Ja niinhän sitä sanotaan, että ei oppi ojaan kaada. :) Onnea opintoihin!

    VastaaPoista
  5. Mä itse oon 24-vuotias, enkä vieläkään löytänyt omaa alaa. Aloitin AMK:ssa, mutta puolessa vuodessa tajusin, että ei oo mun juttu. Nyt oon opiskellut yliopistossa kolme vuotta (Hui, kun aika menee nopeeta!) mutta oon jälleen miettinyt vaihtavani alaa tai ainakin yliopistoa. Sullahan on hyvä tilanne, kun oot kuitenkin valmistunut johonkin ammattiin!

    No tulipas sepustus. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mäkin oon järkeillyt, että kun tässä yksi ammatti on jo, niin en mä mitään menetä, vaikka aloittaisinkin opinnot uudestaan :)

      Poista
  6. Vähän hassulta tuntuu, että edes mietityttää uuden opinnon aloittaminen, kun siihen on noin hyvät mahdollisuudet. Antaahan se uusi koulutus kuitenkin jotain lisää - eikä vähennä yhtään sitä aiempaa. Onnea vain opiskelupaikasta!
    Ja toivottavasti myös toimittajan työtä löytyy ainakin jossain määrin opiskelun rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, eihän se järjellä ajateltuna pitäisikään mietityttää, tunnepohjalta sit taas pakkaa on sekoittanut just se, että pitää hyväksyä se, että kaikki ei menekään oman suunnitelman mukaan (milloinkas se koskaan menisikään, mutta silti se ottaa oman aikansa hyväksyä).

      Ja toimittajan hommia pystyn kyllä onneksi jatkamaan opintojen rinnalla samaan malliin, kuin tähänkin asti.

      Poista
  7. Ihan fiksua kuten nyt muutkin on todenneet. Musta tradenomin tutkinto on turhaan parjattu, se on kuitenkin hyvä "yleistutkinto" joka antaa aika laajan skaalan jolla voi hakea töitä. Eikä sen opiskelu mee koskaan hukkaan. Liiketalouden asioita kun tarttee aika monessa ammatissa ;) Sulla on tietty vielä lisäks toinen tutkinto+kokemusta niin uskoisin että oot aika vahvoilla. Ite opiskelin tradenomiksi enkä oo ikinä katunut sitä. Sen avulla pääsin myös yliopistoon tekemään maisterintutkintoa sekä aika nopeasti sen tradenomin teki kolmessa vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, mäkin järkeilin tuon alavalinnan sillä, että nuo tutkinnot kuitenkin edes vähän tukee toisiaan :)

      Poista

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.