29.9.2012

Tiina on niin onnellinen

Tajusin tuossa pari päivää sitten, miten hyvin mulla menee nykyään. Vanhan blogin puolella kerroin enemmänkin siitä, millaisia vaikeuksia mulla on vuosien varrella ollut, ja joita käsittelin edelleen. Tämän blogin olen kuitenkin halunnut pitää positiivisena. Fakta on se, että pari vuotta sitten en ikinä olisi uskonut olevani tällaisessa elämäntilanteessa, mutta tässä sitä ollaan, enkä osaa kuvitellakaan, miten tästä voisi vielä parantaa, ainakaan niitä tärkeimpiä perusasioita. Tokihan sitä voisi aina olla enemmän rahaa, hoikempi kroppa, kivemmat hiukset ja niin edelleen, mutta elämän perusasiat ovat mulla nykyään erittäin hyvällä tolalla.

Syyskuu 2000, kun asiat ei vielä olleet kovin hyvin

Mua kiusattiin koulussa käytännössä koko ala-asteen ajan, eikä ongelmat tiettyjen tyyppien kanssa loppuneet täysin edes paikkakunnan vaihtoon. Viimeisen kerran ongelmia oli lukiota edeltävänä kesänä. Koko tuo asia kaatui kuitenkin päälle vasta aloittaessani ammattikorkeakoulun. Yhtäkkiä olin ihan varma, että kaikki inhoaa mua, en osaa mitään enkä taatusti tulisi pärjäämään. Mulla oli ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja syömisen kanssa, ja laiminlöin kouluakin aika paljon. Sain kuitenkin onneksi hyvin nopeasti apua opiskelijaterveydenhuollon kautta, ja kävin kaksi vuotta säännöllisesti nuorisopsykiatrisen poliklinikan hoitajien luona juttelemassa asioista.

IMG_3361
Syyskuu 2012, onnellisempi kuin koskaan.

Ouluun muuton jälkeen mulla on mennyt koko ajan vain paremmin. Mulla on oma pieni perheen alkuni, saan tehdä oman alan töitä, en enää arkaile ollenkaan niin paljon kuin ennen, ja pääkoppa on melkolailla kunnossa. Mulla on mahtavia ystäviä, rohkeutta kokeilla uusia juttuja ja varmuutta tehdä omat juttuni omalla tavallani. Hitsi vie, mähän en antanut vaikeuksien lannistaa mua. Ja täytyy sanoa, että siitä olen aika ylpeä.

14 kommenttia:

  1. Haha, ylpeilet sillä että "selvisit" jostain pienestä kiusoittelusta? Kuin luuseri pitää olla että aikuisenakin jossain mt-polilla ravaa valittamassa että yhyy, mua ei lapsena otettu leikkeihin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, ehkä mä en sanoisi lähes 10 vuotta kestänyttä, systemaattista kiusaamista pieneksi kiusoitteluksi. Totta on se, että kaikkia ei tuo hetkauta, mua hetkautti. Monet käy valitettavasti läpi vieläkin rankempia asioita, mutta muhun kiusaaminen vaikutti niin, että tarvitsin ammattiapua. Siitäkin huolimatta mä sain kuitenkin itseni kuntoon. Joten kyllä, olen ylpeä.

      Poista
    2. Anonyymi vittu jos tuut joskus kadulla vastaan niin ***** *** ******* ja ***** *** ei hele millaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.

      Poista
    3. Sita: Joo, tää anonyymi taitaa olla niitä jotka jää asemalle...

      Poista
    4. Tai sitten tämä niin älykäs anonyymi kuului niihin kiusaajiin eikä vielä tänäkään päivänä ymmärrä satuttaneensa.

      Tiinalle tsemppiä myös jatkossa:) Ylpeä pitääkin olla.

      Poista
  2. Ei hemmetti että alkoi ärsyttää toi anonyymin kommentti! :( Kyllä ihmiset sitten osaa olla kylmiä. Itse en todellakaan usko, että noin pitkään kestänyt kiusaus olisi ollut mikään pikku juttu ja lapselle varmasti kova paikka. Minuakin kiusattiin vähän ala-asteella, sillä omistin silloin isot etunevat "pupun" hampaat. Minuun kohdistunut kiusaus ei kuitenkaan ollut päivittäistä vaan silloin tällöin tuli naljailua, mutta muistan hyvin, että sekin oli jo todella inhottavaa. Saatikka sitten että kiusaamista olisi kesänyt vuosia! Nykyään kiusaaminen on otettu enemmän puheenaiheeksi ja toivon todella, että se olisi vähentynyt ja siihen oikeasti puututaan.

    Mun mielestä sun tilanne kuulostaa olevan tällä hetkellä aivan loistava ja saat ollakin ylpeä itsestäsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 Joo, kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään onneksi nykyään paljon enemmän, kuin omina kouluvuosina, vaikka edelleen näen kyllä paljon parannettavan varaakin. Kaikki työ kiusaamista vastaan on kuitenkin aina eteenpäin.

      Poista
  3. Tosi ikävä kuulla että oot saanu kokea tommosia juttuja, ja vielä inhottavampi toi idioottianonyymi! Toiset on herkempiä kuin toiset, eikä siinä oo mitään hävettävää. Uskon että kiusaaminen on ollu sulle todella rankka paikka, tosi ihanaa et oot päässy siitä yli! Sun banneri on aivan ihana ja just semmosen onnellisen ja positiivisen oloinen, mistä ihmeestä tommonen paikka löytyy?! Ihania auringonkukkia! Sun blogis on muutenkin "elävän" oloinen, eli tausta ei oo pelkkä kuollut valkoinen, sivupalkit ei ammota tyhjyyttään ja lukijat-palkkia ei oo siirretty blogin alareunaan. Noi sivupalkin kuvat on mun lemppareita! Tää ei ehkä aihepiiriltään oo ihan mun blogi, koska tykkään enemmän tyyliblogeista, mut muuten tosi jees! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia palautteesta :) Auringonkukkapelto löytyy Raahen ja Oulun väliseltä maantieltä Limingan paikkeilta :)

      Poista
  4. Voisitko joskus kirjoittaa enemmän tästä? Etenkin kiinnostaisi tietää enemmän siitä, millaista apua noista politapaamisista sulle oli. On itsellä ehkä vähän samantapainen tilanne päällä, nyt kun oon vasta muuttanut pois kotoa, oon vaan työelämään siirtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaan harkintaan :) Hirveän yksityiskohtaisesti en halua asiaa alkaa puimaan enkä useamman postauksen verran, mutta hieman voin ehkä laajentaa aihetta :)

      Poista
  5. Voi vittu tuota anonyymia. Siis oikeasti, mistä noita mätäpaiseita oikein pursuaa tähän maailmaan? :D

    Tiinalle ♥

    VastaaPoista

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.