27.3.2012

Urheilu, onko se jotain syötävää?

Minä vihaan liikuntaa. Kiitos mm. koko ala-asteen kestäneen koulukiusaamisen ja yläasteen ja lukion ala-arvoisen liikunnanopettajan ei mulle missään vaiheessa päässyt syntymään palavaa rakkautta esimerkiksi hiihtoon, lenkkeilyyn tai pallopeleihin. Tanssista, uimisesta ja ratsastamisesta oon kyllä tykännyt aina, mutta kahdessa ensimmäisessä mua hidastaa itsetunto-ongelmat (uimahalliin tosin uskallan jo silloin tällöin) ja viimeisessä tuntien järkyttävän kalliit hinnat. Pyöräillyt olen aina, mutta tässä vuoden aikana sekin on jäänyt, kun kaikki on suhteellisen lähellä ja talvella autokin on ollut käytössä.


Viime aikoina ollaan kuitenkin J:n kanssa ruvettu pikkuhiljaa siirtymään terveellisempiin elämäntapoihin ja alettu lisäämään liikuntaa pikkuhiljaa. Oon erittäin tietoinen siitä, että olen ylipainoinen, mutta todennut myös sen, että pakkolaihduttaminen ei sovi mulle, vedän homman niin helposti överiksi. Siispä nyt vuoden alusta alkaneen projektin päämääränä ei olekaan laihduttaminen, vaan elämäntapojen muutos. Mahdollinen painonpudotus on sitten vain plussaa.

Sunnuntaina uskaltauduin sitten ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan J:n kanssa kävely/hölkkälenkille. Tehtiin parin kilometrin lenkki, ja todettiin, että mulla ei tosiaan ole minkäänlaisia kunnollisia lenkkeilyvarusteita. Alennuksesta ostetut lenkkarit sai mun jalat kipeytymään mitä ihmeellisimmistä paikoista ja ei tukeneet jalkaa juuri yhtään. Jalassa mulla oli J:n verkkarit, kun itselläni on lähinä leggareita ja lyhyitä kollareita. Jaksoin kuitenkin lenkillä hölkätä about puolet matkasta ihan ongelmitta, enempää en uskaltanut kun oli vielä sen verran liukasta. Siinä illalla jutellessa päätinkin, että lenkkeilyä ja hölkkää alan lisäämään arkeeni, mutta koska varusteeni olivat mitä olivat, J päätti että uudet on hankittava.

Ja niin me sitten eilen päädyttiin hakemaan mulle Niken Air Citius + -lenkkarit, Raiskin ulkoiluhousut ja Icepeakin takki. Tänä aamuna testilenkki sujui huomattavasti paremmin, kuin sunnuntaina, ja jopa vähän jopa tykkäsin mennä viipottaa vielä liukkaita teitä pitkin samalla, kun musiikki soi ikivanhan mp3-soittimeni kautta. Lenkit pidän vielä lyhyinä ja kevyinä, ja lisään sitten matkaa ja vauhtia pikkuhiljaa. Tarkoitus on opetella nauttimaan liikunnasta, joten heti alkuunsa on turha ottaa liian kunnianhimoisia tavoitteita.

4 kommenttia:

  1. Lähestyt tätä kyllä tosi hyvällä asenteella. Toivottavasti löydät sen liikunnan riemun :) Mä vihasin ennen juoksemista ja liikuntaa ylipäätään, mutta aloitin juurikin hissukseen. Nyt juoksen joka aamu yli 6km ja nautin siitä. Mulla on myös vakituinen urheiluharrastus, joka lisää motivaatiota muullekin liikkumiselle.

    Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Mä kyllä veikkaan, että työaamuina mua ei silti tulla lenkkipoluilla näkemään, oon sen verran aamu-uninen, että jätän lenkit mieluummin illalle. Vapaalla voi sit lenkkeillä aamullakin :)

    VastaaPoista
  3. Miten tämä projekti edistyy? Olis mukava kuulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on itseasiassa tulossa postaus tässä tämän tai huomisen päivän aikana :)

      Poista

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.