11.1.2012

Sinikeijun Bonnie Blue


Maisan kuolemasta on kohta kuukausi. Tasan vuosi sitten Tipu tuotiin kotiin mun luo. Olo on edelleen aika epätodellinen sen suhteen, että Maisaa ei enää ole. Nyt pystyy kuitenkin jo puhumaan asiasta ilman itkua.

Jo Maisan sairauden aikana todettin J:n kanssa, että Tipu ei pärjää ilman kissakaveria. Ennen Maisan kuolemaa Tipun pisin aika ilman lajitoveria oli 36 tuntia, sinä vaiheessa kun Tipun emo ja kaksi veljeä oli jo loukutettu, mutta Tipu ei ollut vielä mennyt loukkuun sisään. Lisäksi taustansa takia Tipu ei koskaan tule olemaan niin ihmisrakas, että minusta ja J:stä olisi sille muutenkaan tarpeeksi seuraa.

Mulla ei ole minkäänlaisia tietoja Maisan tai Tipun taustoista enemmissä määrin. Maisan tapauksessa mulle kerrottiin, että se olisi ollut 13-viikkoinen tullessaan mun luo, mutta eläinläkärit totesivat myöhemmin, että oikea ikä on ollut korkeintaan kahdeksan viikkoa.

Maisalla oli erilaisia ongelmia koko elämänsä ajan. Polvien löysyydestä eroahdistukseen ja stressimerkkailuun, ja lopulta nuo suolisto-ongelmat. Eläinlääkäri epäilikin, että kyseessä saattaisi olla jotain perinnöllistä, sillä verikokeesta ei löytynyt viitteitä esimerkiksi myrkytyksestä, ja Tipu on ollut koko ajan ihan kunnossa, eli loinenkaan se tuskin oli.

J:n kanssa puhuttiin asiasta, ja todettiin, että ei ihan heti haluta samanlaiseen tilanteeseen, jossa kissalla on terveysongelmia epäselvien taustojen takia. Todettiin siis, että meille fiksuin valinta seuraavaksi kissaksi olisi rotukissa, jonka taustoista ja terveydentilasta saataisiin siis tietää mahdollisimman paljon jo luovutusvaiheessa. Ja pentu olisi ihan oikeasti luovutusikäinen.

Rotuvalinta oli meille aika selkeä. Mä olen ollut jo pitkään kiinnostunu Pyhistä Birmoista, vaikka rag dollkin oli harkinnassa hetken aikaa. Birmat on kuitenkin yleensä sosiaalisia ja tulevat toimeen sekä lasten että muiden eläinten kanssa. Vaikka meillä on tällä hetkellä vain Tipu, perhepiirissä on kuitenkin paljon lapsia ja koiria, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä myös kissojen kanssa.

Kun oltiin tehty päätös siitä, että uusi kissa olisi Pyhä Birma, alettiin ottaa selvää vapaana olevista pennuista lähialueella. Ihan heti me ei haluttu uutta kissaa tietenkään ottaa, vaan haluttiin antaa itsellemme aikaa toipua. Toisaalta varauduttiin myös siihen, että sopivan pennun löytäminen veisi aikaa, ja haluttiin myös tutustua uuteen pentuun mahdollisimman hyvin ennen luovutusta.

Sopiva pentue löytyikin sitten Oulusta, ja ollaan nyt pari kertaa käyty tutustumassa pieneen. Pentueessa on kaksi suklaanaamiopoikaa ja kaksi sininaamiotyttöä, joista toinen on  meidän uusi perheenjäsen. Pentue on syntynyt marraskuun lopulla, ja luovutusikäisiä ne ovat ensi kuun puolessa välissä.

 Meidän uuden pennun rekisterinimeksi tulee siis Sinikeijun Bonnie Blue, mutta tarkoitus olisi kutsua pientä Pepiksi. Peppi kasvaa tällä hetkellä hyvää vauhtia, ja on jo pari viikkoa syönyt kiinteää ruokaa ja totutellut hiekkalaatikon käyttöön.

Pepin vanhemmat on molemmat menesyneet näyttelyissä loistavasti, ja meilläkin olisi tarkoitus käydä jossain vaiheessa näyttelyssä kokeilemassa onneamme. Kasvattajan mukaan ainakin merkit jaloissa (kiilat ja sukat) näyttävät tosi hyviltä, ja vanhempien edellisen pentueen pennutkin ovat menestyneet näyttelyissä, eli hyvältä näyttäisi.

Maisaa ei voi mikään korvata tai tuoda takaisin, mutta olen onnellinen siitä, että Tipu saa pian uuden leikkikaverin ja me päästään J:n kanssa seuraamaan Pepin kasvua ja kehitystä.


10 kommenttia:

  1. Voi hyvä pyhä ihme, miten voi olla suloinen vauva. Jo ensimmäinen kuva tyrmäsi. Onnea uudelle kiisulle! :)

    VastaaPoista
  2. Tuota ensimmäistä kuvaa voisi vain jäädä tuijottamaan, on se niin lutusen näkönen :))


    Ja vielä semmosta kyselen, että satuitko nää olemaan uutena vuotena Oulussa Vanhalla Paloasemalla? Mun ois tehny niin mieli tulla moikkaamaan ja kertomaan et hei, mä oon sun lukija, mutta en sit kuitenkaan kehannu kun en ollut varma:P

    ~ iidis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se joo sulonen :)

      Ja kyllä, oltiin isommalla porukalla Paloasemalla, oisit ihmeessä tullut moikkaamaan vaan, en mä pure :)

      Poista
  3. Haha, moikkaan sitten seuraavalla kerralla :)

    ~ iidis

    VastaaPoista
  4. Birma on loistava valinta! Itselläni on kaksi naarasta, 2 ja 3-vuotiaat :) Toisella oli juuri pentukin, ja voi että luopuminen oli rankkaa kun se omaan kotiin löysi..

    Näyttelyjä kannattaa tosiaan kokeilla mikäli ainakin yksityiskohdat (sukat ja kiilat) ovat suurinpiirtein kunnossa. Birmahan on kasvatuksellisesti aika vaikea rotu, sillä tosiaan sukat ja kiilat tulee aika tuurilla.. Omillanikaan eivät ole ihan priimat, mutta hyväksyttävät kuitenkin, ja korkeimmissa titteleissä jo ollaan :)

    VastaaPoista
  5. Vooi kun söpöläisiä nuo kissat!! (:

    http://saara-kissntell.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Söpö! Haluaisin oman kissan, mutta käytännön syistä ei sellaiseen ole kuitenkaan mahdollisuutta. :S

    VastaaPoista
  7. Kuolin juuri söpöyden yliannostukseen :')

    VastaaPoista

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.