3.1.2012

Osasin!


On se hieno! Tahdottiin J:n kanssa olhuoneeseen sohvapöytä, mutta mistään ei tuntunut löytyvän sopivan hintaista, kokoista, väristä tai tyylistä. Mulla oli edellisessä kämpässä ollut sohvapöytänä vanha mäntyinen, vissiin öljytty tai vahattu tapaus, joka siis oli kooltaan ja malliltaan oikein kiva, ja vielä täyspuinen. Mutta se väri, ja ne epämääräiset läikät ja lyijykynäjäljet ja haalistunut akvaarionpohjan kuvio.

J päätti sitten petsata pöydän pähkinäpuun väriseksi, ja viime viikolla minä istuin vapaaehtoisesti autotallissa ja hinkutin hiekkapaperilla pöydän pintoja. Hiekkapaperiin olen siis koskenut viimeksi ehkä ala-asteella. Todetiin, että hiominen ei oo mun juttu, kiitos astmani, mutta petsaus sujuikin sitten oikein hyvin. Koko pöytä jalkoja lukuunottamatta on minun petsilakalla vetelemä, ja vaikka itse sanonkin, niin aika pirun hyvältä näyttää, etenkin kun muistaa, että ennen tätä en ollut maalannut mitään.

Makiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita :) Kaikki asialliset viestit julkaistaan.